Kansainvälinen täydennyskoulutus ja kulttuuriperinnön digitalisointi ovat yhä tärkeämpi osa modernia historian opetusta. Ne tarjoavat opettajille uusia tapoja tuoda historia ja taide lähelle nykyajan oppijaa. Marraskuun alussa Eiran aikuislukion opettaja Paula Laakkonen osallistui Erasmus+ -ohjelman tukemalle Digital Tools for Cultural Heritage Education -kurssille Firenzessä (3.-7.11.2025). Koulutus tarjosi konkreettisia keinoja elävöittää opetusta digitaalisilla menetelmillä ja vahvisti koulun strategista tavoitetta kehittää verkko-opetusta.

Firenze oppimisympäristönä

Koulutuksen painopisteenä oli kulttuuriperinnön ja digitaalisuuden yhdistäminen. Firenze, renessanssin historiallinen keskus, toimi kurssin aikana paitsi taustana myös oppimisvälineenä. Opetus siirtyi luokkahuoneista museokäynneille ja kaupunkitilaan, mikä antoi osallistujille mahdollisuuden tarkastella kulttuuriperintöä osana autenttista ympäristöä. Tavoitteena oli muuttaa historian ja taiteen tarkastelu passiivisesta katsomisesta aktiiviseksi kokemukseksi.

Digitaaliset työkalut opetuksen tueksi

Kurssilla tutustuttiin useisiin työkaluihin, jotka tukevat oppijoiden omaa tuottamista ja aktiivista roolia:

• Tekoälyn hyödyntäminen: Museo Novecentossa kokeiltiin tekoälyn (ChatGPT) käyttöä taiteen tulkitsemisessa. Tehtävänä oli laatia täsmällisiä ohjeita, joiden pohjalta tekoäly loi visuaalisia tulkintoja teoksista, joita osallistujat eivät olleet aiemmin nähneet.
• Pelillistäminen: Goosechase-sovelluksen avulla museokäynnit ja kaupunkisuunnistus muuttuivat interaktiivisiksi oppimispeleiksi, joissa osallistujat ratkoivat tehtäviä mobiililaitteilla paikan päällä.
• Videopedagogiikka: Bargello-museossa toteutettu projekti haastoi miettimään, miten museoarkkitehtuurista ja veistostaiteesta voidaan tehdä nuorille yleisöille kiinnostavaa videokerronnan keinoin.

Uutta inspiraatiota opetuksen kehittämiseen

Koulutusmatka tarjosi uusia ideoita ja käytännön työkaluja, joita voidaan hyödyntää Eiran aikuislukion opetuksen kehittämisessä. Firenzen opit näyttävät, että teknologia toimii parhaimmillaan sillanrakentajana menneisyyden ja tulevaisuuden välillä – se mahdollistaa syvällisemmän, osallistavamman ja elämyksellisemmän tavan oppia historiaa ja taidetta.